Kuuksenvaaran rälssikylä

Vuosi 1617: 

Stolbovan rauhassa Käkisalmen lääni – ja sen mukana Ilomantsi sekä Kuuksenvaara – siirtyivät Venäjältä Ruotsin valtakunnalle. Kruunu otti alueen maat omistukseensa, mutta pian niitä alettiin jakaa palkkioiksi sodissa kunnostautuneille säätyläisille.

1600-luvun alkupuoli:

Kuningas Kustaa II Aadolf lahjoitti laajoja rälssioikeuksia Käkisalmen läänistä sotapäällikkö Jaakko de la Gardielle. Kuuksenvaarasta tuli rälssikylä. Alueen asukkaista tuli lampuoteja eli vuokraviljelijöitä, jotka maksoivat veronsa valtion sijaan suoraan De la Gardien suvulle.

Vuosi 1680:

Kuningas Kaarle XI aloitti isoreduktion eli aatelin suurlahjoitusten peruuttamisen takaisin kruunulle valtion talouden pelastamiseksi. Suuri osa Ilomantsista palautui valtiolle, mutta Kuuksenvaara jäi poikkeuksellisesti rälssikyläksi. De la Gardiet olivat ehtineet pantata kylän verotusoikeudet omille velkojilleen, eikä kruunu voinut lunastaa niitä takaisin.

1700-luku:

Rälssioikeuksista tuli vapaasti myytävää omaisuutta, ja Kuuksenvaara koki vilkkaan omistajavaihdosten sarjan:

* Kylän oikeudet päätyivät aluksi hampurilaiselle raatimiehelle Cordt von Vegesackille.

* Myöhemmin 1700-luvulla oikeudet osti itävaltalaisperäinen vapaaherra von Boisman.

* Alue kytkeytyi myös venäläisiin lahjoitusmaaisäntiin, kuten kreivi Nikolai Romanzoffiin, jonka suursuvulle kuului laajoja maa-alueita itäisessä Suomessa.

1800-luvun alkupuoli:

Vuosisadan vaihteessa Kuuksenvaaran rälssioikeudet siirtyivät suomalaiselle von Fieandtin aateliselle sotilassuvulle. Kyläläisten asema säilyi edelleen poikkeuksellisena muuhun Ilomantsiin verrattuna, sillä he tekivät työtä ja maksoivat veronsa tälle aatellissuvulle.

1800-luvun loppupuoli:

Rälssijärjestelmä purettiin lopullisesti. Kuuksenvaaran vanhat rälssitilat ja -torpat itsenäistettiin virallisesti, merkittiin maarekisteriin ja myytiin niitä sukupolvia viljelleille talonpojille omiksi perintötiloiksi.